Naapuritarinoita koronan aikaan

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 7. Hulluus tuntui olevan Suomessa vallitsevana mielenlaatuna koronakeväänä 2020. Hallitus ei oikein näyttänyt tietävän mitä olisi pitänyt tehdä, ja siksikin vain reagoi tapahtumiin, ja uutisiin maailmalta, varsin epäloogisesti. Siitä se epätietoinen hulluus ihmisten mieliin osiltaan sai alkunsa. Kuin bensaa olisi heittänyt, jo valmiiksi kyräilyyn taipuvaisten suomalaisten ajatusten liekkeihin. Uudenmaan rajan sulkeminen oli yksi hulluuden esiintymä, vaikka ei kestänytkään kuin kolmisen viikkoa. Hallitus selitti rajan sulkemisella sitä, että tauti ei leviäisi muualle maahan, koska pääkaupunkiseudulla se riehui varsin riehakkaasti. En ole nähnyt tutkimustuloksia tämän toimen onnistumisesta, taudin leviämisen suhteen, mutta vahvasti epäilen sitä. Minua nauratti kaupasta vettä, vehnäjauhoja ja vessapaperia hamstraavien lisäksi juttu lehdessä, jossa kerrottiin jonkun ihmispolon seonneen oikein kunnolla ja yrittäneen Uudenmaan rajan yli väkisin, autol...

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 6. Toukokuussa pyöräilin paljon. Sitä eivät korona -rajoitukset estäneet. Sain sitä kautta purettua energiaa, joka muutoin olisi saattanut purkautua väärin, ryypiskelyllä ja epäsosiaalisena käytöksenä. Kuten niin monille meidän taloyhtiössämme vaikuttaville tuntui käyneen. Alakerran naapuriani Cheniä näin harvakseltaan ja tuntui, että hän oli tehnyt kotiin linnoittautumisesta elämäntehtävänsä. Hän väitti kivenkovaan vain opiskelevansa lujasti, mutta olin lähes varma, että pornoa hän katseli ja pelasi niitä sotaisia videopelejään. Pari kertaa kävin Cheniä moikkaamassa ja aina kun ringittelin ovikelloa, ovi avautui arasti vain raolleen. Joka kerta piti lapikasta laittaa ovenväliin ja väkisin ovea tempoa, että sai esittää asiansa. Monta kertaa yritin hänelle vakuutella, että nämä korona -rajoitukset eivät sisältäneet mitään ulkonaliikkumis -kieltoa, eikä ruumiita maannut kaduilla sikin sokin, vaikka sellaisen kuvan median toiminnasta voisi saadakin...

 Osa 5 Taloyhtiössämme järjestettiin pihatalkoot. Ihmettelin vähän asiaa, koska olihan koronarajoitukset voimassa, ja yli kymmenen hengen kokoontumiset kielletty. Sain selityksen, kun taloyhtiön "puuhanainen", Pirkko, joka oli asukasyhdistyksen puheenjohtaja, jakoi haravia, ja kailotti työtehtäviä ja sääntöjä: -"Vaikka onkin nyt näitä koronarajoituksia, niin piha-alue on silti siistittävä ja haravoitava ja kukka -istutuksia laitettava kesää varten. Pidetään vaan huoli etäisyyksistä ja sen sellaisista. Veikko...johda sinä harava -porukkaa ja me Lillin kanssa otetaan vastuullemme nuo kukka -istutukset". Meitä oli siinä noin tusinan verran ihmisiä paikalla, enkä tuntenut juuri ketään. Jäin ihmettelemään, että keitähän nämä Veikko ja Lilli oikein mahtoivat olla? Veikon päättelin olevan se kumaraselkäinen, nuukahtanut mies, joka seisoskeli koko ajan Pirkon vieressä, kahden metrin etäisyydellä. Varmaan käskyetäisyydellä. Lilli jäi epäselväksi. Tunnistin ne kaksi Kanadalai...

 Osa 4 Yläkertaan muutti yöllä uusi asukas. Noin nelikymppinen, lyhyenläntä mies, kahden muovikassin kanssa.  Näin hänet ikkunasta, kun olin herännyt uniltani. En herännyt miehen kolisteluihin, vaikka hän aikamoista meteliä pitikin muuttaessaan, kassien kolhiessa kaiteita. Heräsin kusihätään ja outoon uneen.  Kävin ensin virtsalla ja parvekkeelta katselin yläkerran asukin taksilla muuttamista, ja mietin outoa untani, ja että mitähän se tarkoitti näin valveillaoloaikaan.  Unessa olin Lahden suurmäen mäkihyppytornissa, korvissa vihelsi vimmainen tuuli, kaulahuivini lepatti viimassa (olin jostain syystä sonnustautunut 1930-luvun mäkihyppääjien verkkareihin, pipoon, lapasiin ja pitkään, mustavalkoiseen kaulahuiviin, värejähän ei silloin vielä ollut) ja katselin hyppytasanteelta alas mäkimonttuun. Silmäni valuivat kyyneleitä, koska olin unohtanut mäkihyppääjän -lasit reppuuni, ja reppu oli pukuhuoneessa. Taisin itkeä myös, koska minua pelotti aivan saatanakseen.  Vuo...

  Osa 3 Minua harmitti kaiken sulkeminen. Kaikkein eniten minua kaihersi hallituksen ja virkamiehistön epäloogisuus ja suoranainen hölmöys, mitä korona -rajoituksiin tuli. Ensin olivat ravintolat kokonaan suljettuja, mutta saivat sitten yhtäkkiä ollakin avoinna kello viiteen iltapäivällä. Ikään kuin se virus olisi jokin ajattelemiseen kykenevä organismi, joka tottelisi, kun sille sanottaisiin, että aamu yhdeksän ja iltapäivä viiden välillä ei sitten ihmisiin tartuta, mutta ravintoloiden sulkemisen jälkeen saisi sitten jälleen tarttua ja ja riehuskella. Älytöntä. Kirjastojen sulkeminen oli minusta myös älytöntä. Uimahallien sulkemisen ymmärsin, koska siellähän räkä roiskui muutenkin, altaassa polskutellessa ja saunassa hikoillessa.  Hallitus myös kehotti meitä ottamaan etäisyyttä muihin ihmisiin, ainakin kaksi metriä, ja pitämään maskeja kasvoilla, jos liikkuisimme muiden ihmisten joukossa. Monet vääräleuat irvailivat istuvalle hallitukselle, että kahden metrin etäisyys oli äly...