NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN
Osa 6.
Toukokuussa pyöräilin paljon. Sitä eivät korona -rajoitukset estäneet. Sain sitä kautta purettua energiaa, joka muutoin olisi saattanut purkautua väärin, ryypiskelyllä ja epäsosiaalisena käytöksenä. Kuten niin monille meidän taloyhtiössämme vaikuttaville tuntui käyneen.
Alakerran naapuriani Cheniä näin harvakseltaan ja tuntui, että hän oli tehnyt kotiin linnoittautumisesta elämäntehtävänsä. Hän väitti kivenkovaan vain opiskelevansa lujasti, mutta olin lähes varma, että pornoa hän katseli ja pelasi niitä sotaisia videopelejään. Pari kertaa kävin Cheniä moikkaamassa ja aina kun ringittelin ovikelloa, ovi avautui arasti vain raolleen. Joka kerta piti lapikasta laittaa ovenväliin ja väkisin ovea tempoa, että sai esittää asiansa. Monta kertaa yritin hänelle vakuutella, että nämä korona -rajoitukset eivät sisältäneet mitään ulkonaliikkumis -kieltoa, eikä ruumiita maannut kaduilla sikin sokin, vaikka sellaisen kuvan median toiminnasta voisi saadakin. Eikä siis tarvinnut ulkoilla salaa, tai vaivihkaa, hallitukselta piilossa.
Uskon, että sain kuin sainkin viestini perille, koska yhtenä aamuna törmäsin varsin vapautuneeseen Cheniin, rappukäytävässä. Hän jopa vihelteli tullessaan. Joka tosin vaihtui kiljumiseen, minut nähdessään. Niin syvälle olivat Cheniin kuitenkin nämä hallinnon määräykset ja pelottelut uponneet. Ja kovin pelokas mies oli tämä Chen kaiken kaikkiaan. Ei voi kuin ihmetellä.
Minua hänen kiljumisensa, rappukäytävässä, häiritsi niin paljon, että annoin hänelle ystävällismielisen, railakkaan ja lätsähtävän litsarin vasemmalle poskelle, jotta se huutaminen edes hetkeksi lakkaisi. Lakkasi se. Chen tokeni. Pyyteli anteeksi käytöstään ja meni sen jälkeen niska kyyryssä rappuja ylös, kotiluolaansa. Minä jäin puistelemaan hetkeksi päätäni ja huokailemaan. Kyllä joillekin ottaa koville.
Yläkerran Hollolalaisen levyseppä-hitsaaja (nyk.työtön) Pate piti taas, toisin kuin Chen, koronaa nuhana ja Popedaa jumalana. Aikaisemmin, pihatalkoissa, Pate väitti olevansa Nokialta, mutta valehteli siitä minulle vasten naamaa. Tarkistin asian. Mies oli Hollolasta. Sitä minä ihmettelin, että mikä sai miehen tällaisesta asiasta valehtelemaan? Siinä oli pakko olla jokin tragedia takana. Joka sitten myös juotatti, koska Pate tuntui olevan aina kännissä.
Menin eräänä toukokuisena iltana häntä tervehtimään ja toistamaan pihatalkoissa esittämääni asiaa, että Popeda on itseasiassa, jatkuvasti soitettuna, todella paska bändi. Kun ringittelin ovikelloa, ovi aukaistiin lähes välittömästi sepposen selälleen. Hyppäsin metrin taaksepäin. Edessäni seisoi Pate, nylonisissa, pitkissä kalsareissaan, kaljapullo kädessään, ilman paitaa. Hattu päässä 165 senttiä ja ilman paitaa 120 kiloa. Taustalla soi se iänikuinen Popeda.
-"Mitä asiaa?" Pate töksäytti heti suoraan, ja röyhtäisi päälle, kuin vahvistaakseen sanomaansa.
En vastannut, vaan otin pari askelta eteenpäin, kynnyksen yli, eteiseen, tarkoituksellisen tunkeilevasti. Pate väisti sivulle ja naamasta näkyi, että röyhtäilevä röyhkeys vaihtui saman tien hämmennykseksi.
-"Mitä sinä...", Pate yritti.
Nostin käteni pystyyn keskeytyksen merkiksi.
-"Älä nyt hyvä mies pelästy. Tai no, tiedä nyt siitä hyvästä...niin...teen tässä asukasyhdistyksen minulle antamin valtuuksin tupatarkastusta. Vastamuuttaneille se tehdään aina. Ja varsinkin nyt, kun se koronakin näin jyllää keskuudessamme", sanoin, samalla kun tunkeuduin syvemmälle asuntoon, joka ensivilkaisulta vaikutti enemmän kirpputorilta, kuin ihmisasunnolta.
Jatkoin, koska Pate ei saanut sanaa avoimesta suustaan:
-"Ai jai jai, kun on sotkuista. Miten sä oletkin saanut parissa viikossa kerättyä näin paljon rojua? Muistan kun muutit, näin sen ikkunasta, vain parin muovipussin kanssa...", sanoin hymyillen ja mulkoilin Patea leuka pystyssä, kuin mikäkin tuomari.
Paten kasvoilla paistoi hiki ja hämmennys. Hetken siinä tuijottelimme toisiamme, hiljaisuuden vallitessa. Tai no, se Popeda soi taustalla. Oli "Pitkä ja kuuma kesä".
-"Muuttokuorma tuli myöhemmin. Ja mitä se sulle oikein kuuluu? Mä en kyllä pidä sopivana tällaista tarkastusta. Ja eikös nyt ole kaikenlaiset koronarajoitukset ja ulkonaliikkumis -kiellotkin voimassa?" Pate sanoi sitten ja yritti kohennella ryhtiään.
-"Ei meillä täällä ole mitään ulkonaliikkumiskieltoja", vastasin ja naurahdin.
-"Ai niin, emme ole vielä esittäytyneetkään. Olen Björkka, tuolta alakerrasta", valehtelin.
-"Pate vaan...", Pate vastasi ja yritti kätellä.
-"Jos nyt ei kuitenkaan käteltäis. Kun on se koronakin ja sulla kädessä jotain töhnää. Varmaan räkää...Pate? Se Popedan Pate?" vastasin ja rupesin nauramaan. Röhönaurua. Sain puristettua muutaman pisaran silmäkulmaanikin.
Jälleen tuijottelimme toisiamme. Huomasin Patessa tiettyä vihamielisyyttä. Jatkoin vittuilua:
-"Käy nyt helvetissä suihkussa välillä. Haiset paskalle kuin keväinen pelto Hollolassa. Meidän taloyhtiössä vaalitaan siisteyttä ja hygienia ei ole humpuukia. Ja koko aikaa ei tarvitse olla humalassa. Pidä välipäiviäkin ja käy vaikka kävelyllä tai jotain. Sulla näyttää toi kuntokin olevan niin huono, että huohotat jo muutamasta lausutusta sanasta".
Pate haukkoi henkeään, kuin kala kuivalla maalla.
Loin vielä yleissilmäyksen asuntoon, pyörittelin päätäni teatraalisesti, huokailin kuuluvasti, osoittaen näin Patelle, että en todellakaan ollut tyytyväinen näkemääni. Sitten lähdin. Jätin Paten seisomaan eteiseensä, kaljapullo kädessään, ja ihmettelevä ilme kasvoillaan.
Korona kuritti silloin meitä kaikkia. Toukokuussa 2020. Joitain tosin enemmän kuin toisia.
Kommentit
Lähetä kommentti