NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 5.

 Osa 5

Taloyhtiössämme järjestettiin pihatalkoot. Ihmettelin vähän asiaa, koska olihan koronarajoitukset voimassa, ja yli kymmenen hengen kokoontumiset kielletty. Sain selityksen, kun taloyhtiön "puuhanainen", Pirkko, joka oli asukasyhdistyksen puheenjohtaja, jakoi haravia, ja kailotti työtehtäviä ja sääntöjä:

-"Vaikka onkin nyt näitä koronarajoituksia, niin piha-alue on silti siistittävä ja haravoitava ja kukka -istutuksia laitettava kesää varten. Pidetään vaan huoli etäisyyksistä ja sen sellaisista. Veikko...johda sinä harava -porukkaa ja me Lillin kanssa otetaan vastuullemme nuo kukka -istutukset".

Meitä oli siinä noin tusinan verran ihmisiä paikalla, enkä tuntenut juuri ketään. Jäin ihmettelemään, että keitähän nämä Veikko ja Lilli oikein mahtoivat olla? Veikon päättelin olevan se kumaraselkäinen, nuukahtanut mies, joka seisoskeli koko ajan Pirkon vieressä, kahden metrin etäisyydellä. Varmaan käskyetäisyydellä. Lilli jäi epäselväksi. Tunnistin ne kaksi Kanadalais -nuorukaista, jotka yllätin taannoin pyöräkellarista, ja sitten Paten. Pate oli juuri äsken yläkertaani muuttanut lyhyenläntä, keskivartalolihava hampuusi, joka soitti aina Popedaa aivan liian lujalla. Päätin, haravaa käteeni ottaessani, ottaa hänet tarkkailun alle ja keskustella taloyhtiömme asioista, lähinnä metelöinnin osalta, jahka tilaisuus siihen tulisi. Pate ei haravaa käteen ottanut ollenkaan, vaan olutpullon.

-"Sitten vielä semmoinen juttu, että kun tässä ollaan pari tuntia heiluttu, niin toki tarjolla on myös virvokkeita. Ja vaikka taloyhtiön saunat ovat kiinni, näiden korona -rajoitusten takia, niin sain kuin saninkin yhden saunan käyttöömme. Vedetään löylyt sitten sellaisissa 3-5 hengen porukoissa, niin menee sääntöjen mukaan.

-"Onks sekasaunat? Ja mikä tärkeintä: Mitä kaljaa on tarjolla?"

Se oli Pate, joka nojaili riippukeinuun ja irvisteli iltapäiväisessä hönössään. En uskonut Paten paljon haravaa heiluttavan, mutta taatusti olut ja makkara maistuivat. Naureskelin Paten tölväisylle, rempseällä naureskelulla. Sain osakseni Pirkolta vilkaisun, mutta Patea hän oikein mulkoili. Vastaus oli vähintäänkin tyly:

-"Virvokkeina on olutta, siideriä ja limukkaa. Vaikka sinullahan näyttää jo pullo kädessä olevan. Varmaan ihan jokapäiväistä. Makkaraa grillataan. Ja sitten semmoinen varoituksen sana sinulle...juuri niin sinulle...joka naureskelet sitä pihakeinua halaillen...Pateko sinä olit? Niin...jos minä näen sun velton kroppasi samaan aikaan saunan puolella, kun naiset on siellä, niin sinut heitetään kiukaalle...".

Kuului hörähdyksiä, mutta Pate meni vaikeaksi. Minä naureskelin taas korostetun kovaäänisesti. Sain Paten sillä lailla minua tutkailemaan. Mikä oli hyvä asia, tulevaa keskusteluamme silmälläpitäen.

Alakerran naapuriani Cheniä en nähnyt missään. Uskoin hänen piileskelevän kotonaan. Annoin miehen olla.

-"Hei sinä siellä", kuulin sanottavan. Käännyin äänen puoleen. Näin Paten nojailevan edelleen pihakeinuun. Lähelleni tuli vanhempi mies, Veikko.

-"Ota sinä kuule vaikka toi alue tuolta ja haravoi se", Veikko sanoi ja osoitteli sormellaan talon kulmausta.

-"Sinäkö olet Veikko? Tämän haravaporukan pomo?" kysyin.

-"Juu. Minä se olen. Olen Pirkon mies...tai siis Pirkko on minun vaimoni".

-"Niin. Sehän on toki sama asia, miten päin vaan", vastasin.

Veikko katseli minua harmailla, sameilla silmillään. Näin muutamassa sekunnissa, vuosikausien alistumisen, miehuuden puuttumisen ja oman tahdon olemattomuuden. Tämä mies oli täysin vaimonsa käskyvallan alla. Minun teki mieli halata Veikkoa, hyväntahdon -eleenä, mutta en usko, että hän olisi ottanut sitä oikealla tavalla, joten annoin olla.

Menin haravoimaan. Nurmikkoa oli vain hitusen, käpyjä sitäkin enemmän. En oikein ymmärtänyt talkoidemme tarkoitusta, koska roskiakaan ei juuri ollut. Heiluin hetken, ja menin sitten kuin vaivihkaa, nyt jo pihakeinuun kiivenneen Paten luokse, joka joi kaljaa ja jakeli kommenttejaan kaikille pihalla -olijoille. 

-"Terve", aloitin.

-"En ole. Paha krapula. Tässä sitä yritän parannella, mutta ei meinaa kalja oikein potkia. Pitäis olla jäykkää..."

-"No näin. Olet just muuttanut. Mistä päin?"

-"Nokialta. Se on siinä Tampereen kyljessä...".

-"No, ei sitten ihme, että se Popeda soi niin paljon".

-"Mitä?

-"Niin, sanoin, että ei sitten ihme, kun soittelet sitä Popedaa niin paljon. Asun alakerrassa ja kuulen kaiken...".

-"Popeda on kuule loistobändi. Se...".

-"Paska bändi se on. Varsinkin, kun sitä kuulee aamusta iltaan ja yötä myöten. Vaihtaisit joskus edes levyä".

Paten kaljan juominen pysähtyi kesken liikkeen. Ilme oli näkemisen arvoinen. Nousin keinusta ja vein haravan seinän viereen nojailemaan. Sanoin Patelle, joka keräili vielä itseään:

-"Siinä olisi sulle harava. Vaikka luulen, että sä olet sen verran työtä vieroksuvaa sorttia, että ei taida harava tänään heilahdella".

Jätin Paten ihmettelemään taloyhtiömme meininkiä, jätin saunat ja virvokkeet väliin ja lähdin pyörälenkille. Kelikin oli mitä mainioin. Liki parikymmentä astetta lämmintä ja kesän tuoksu pihakoivuissa.

Korona kuritti meitä kaikkia toukokuussa 2020, talkooporukkaammekin.

Joitain tosin enemmän kuin toisia.