NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 3

 

Osa 3

Minua harmitti kaiken sulkeminen. Kaikkein eniten minua kaihersi hallituksen ja virkamiehistön epäloogisuus ja suoranainen hölmöys, mitä korona -rajoituksiin tuli. Ensin olivat ravintolat kokonaan suljettuja, mutta saivat sitten yhtäkkiä ollakin avoinna kello viiteen iltapäivällä. Ikään kuin se virus olisi jokin ajattelemiseen kykenevä organismi, joka tottelisi, kun sille sanottaisiin, että aamu yhdeksän ja iltapäivä viiden välillä ei sitten ihmisiin tartuta, mutta ravintoloiden sulkemisen jälkeen saisi sitten jälleen tarttua ja ja riehuskella. Älytöntä.

Kirjastojen sulkeminen oli minusta myös älytöntä. Uimahallien sulkemisen ymmärsin, koska siellähän räkä roiskui muutenkin, altaassa polskutellessa ja saunassa hikoillessa. 

Hallitus myös kehotti meitä ottamaan etäisyyttä muihin ihmisiin, ainakin kaksi metriä, ja pitämään maskeja kasvoilla, jos liikkuisimme muiden ihmisten joukossa. Monet vääräleuat irvailivat istuvalle hallitukselle, että kahden metrin etäisyys oli älytön, koska suomalaiset pitivät jo ennestään vähintään viiden metrin etäisyyttä kaikkiin ihmisiin, jopa puolisoihinsa. Eikä meillä ollut sellaista halailu- tai pussailu -kulttuuria, kuin esimerkiksi Italiassa, jossa tämänkaltainen toiminta, halailu ja suuteleminen ja toisen naaman edessä puhuminen olivat varmaan suurin syy niin suuriin korona -kuolleisuuslukuihin.

Kaikki tämä ahdisti ja harmitti minua.

Itse tautia en pelännyt, olinhan terve keski-ikäinen mies, enkä kuulunut ns. riskiryhmään. 

Pidin edelleen etäisyyttä muihin ihmisiin, niin kuin ennenkin, ihan normaalisti, paitsi muutamaan talomme asukkaaseen. Halusin pitää yllä edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia, jotta elämästäni ei tulisi pelkästään metsässä haahuilua, vaikka se niin mukavaa ja kuntoa ylläpitävää olikin.

Koko korona -härdelli, ja tällä tarkoitan ihmisten sekoamista, alkoi jo maaliskuun puolivälissä, 2020. Meidän taloyhtiössä, lähinnä niiden, joiden kanssa olin tekemisissä, eli Chenin ja Paten (hänestä kerron myöhemmin!) hiukan sen jälkeen. Valmiuslaki, jonka hallitus otti käyttöön, ensi kertaa sitten sotien, sen sekoamisen lopullisesti aiheutti. Kirjastojen, koulujen, uimahallien ja ravintoloiden sulkeminen, sekä matkustamisen kieltäminen, oikeastaan minnekään, ihmisten jääminen kotiin etätöihin, sekä yli 10 hengen kokoontumisten kieltäminen johti siihen, että ihmisiltä loppui kaikki elämän mielekkyydelle tärkeät toiminnot. Ennustin mielessäni, että jos tämä jatkuisi pitkään, olisi parin vuoden kuluttua nähtävissä ihmisten sekoamisia ja seinille hyppimisiä.

Karmeata oli elämä korona -Suomessa. Minä yritin pitää kiinni rutiineista, kynsin ja hampain, ja välttää liiallista metelöintiä ja elämöintiä. Yritin sopeutua, vaikka ahdistikin.

Alakerran Kiinalais -kaveria, Cheniä, johon jokin aika sitten tutustuin, ei kiinnostanut hiljaisempi toiminta ollenkaan, vaan muutaman päivän hiljaisemman jakson jälkeen volyymit taas nousivat. Menin ringittämään hänen ovikelloaan yhtenä aamuna, kun sotapelien kiihkeä pommien räiske ja pelaajan kiljahdukset herättivät minut uniltani. Havaitsin selvästi, että minua ovisilmästä tarkkailtiin, joka jostain syystä oli minun rinnuksen korkeudella. Mojautin ovisilmään kämmenselälläni ja oven takana selvästi kaaduttiin. Kolahdus ja huuto sen paljasti. Rimputtelin ovikelloa uudestaan, vaativammin, koska Chenillä ei näyttänyt olevan haluja aukaista minulle ovea suosiolla. Lopulta ovi hieman raottui. Laitoin välittömästi sandaalin peittämän jalkani oven väliin ja toivoin samalla, että Chen ei rupeaisi kovin kiihkeästi ovea nykimään takaisin kiinni. Väänsin ovea hieman enemmän auki. Edessäni seisoi Chen, valkoinen, muovinen, 70-luvun jääkiekko -maalivahdin maski kasvoillaan. Katselin häntä kummissani.

-"Mitä helvettiä sä taas suoritat? Ja mikä naamari sulla on kasvoillas ja miksi?" kysyin.

-"Tämä on maski", Chen vastasi ja näin hänen jostain syystä tärisevän hiukan. Oli varmaan kylmissään.

-"No, kyllähän minä sen nyt näen. Mutta miksi? Ei tuollainen suojaa sinua siltä korona -virukselta".

-"Tämä onkin sinua varten. Minulla on sellainen paperimaski kyllä tämän alla. Tämä on hockey -maalivahdin maski. Olen saanut tälle innoituksen eräästä amerikkalaisesta kauhuelokuvasta", Chen vastasi.

Hetken tuijotimme toisiamme hiljaisuuden vallitessa. Sitten muistin, miksi ylipäätään olin Chenin oven taakse tullut.

-"Sun pelaamisesta lähtee taas helvetisti meteliä ja yläkertaan kantautuu kiljahduksia ja räjähdyksen ääniä. Pistä nyt se porno pienemmälle, herran tähden, tässä talossa asuu lapsiperheitäkin".

-"En minä katso pornoa. Pelaan niitä tietokone -sota -pelejä...".

-"Aivan sama. Volyymit pienemmälle. Ja käy nyt jumaliste ulkonakin välillä. Olet kalpea kuin lakana ja sulla on olleet nuo samat kuteet jo ainakin viikon päällä...".

Näin jonkinlaisen välähdyksen Chenin selän takana ja tajusin, että hän piti käsissään, siellä selän takana, jonkinlaista miekkaa. Peräännyin pari askelta, varmuuden vuoksi. Olin sanonut sanottavani, enkä pitänyt jankkaamista enää tarkoituksenmukaisena. Annoin katseeni viivähtää hänessä vähän pitemmän aikaa ja sanoin:

-"I`ll be back".

Lähdin peruuttaen yläkertaan. Rupesin välittömästi miettimään Chenin varalle jotain kostoiskua.

Korona kuritti meitä kaikkia.

Joitain tosin enemmän kuin toisia.