NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 18.


Elokuun puolivälissä 2020 järjestettiin yleisurheilu Kalevan Kisat, joita seurailin läppäriltä, lähinnä jälkikäteen, työnteon ohessa. Entisenä harrastajana, lajit kiinnosti. 

Onneksi koronasta ei ollut nyt näiden kisojen pysäyttäjäksi.

Yläkerran naapurini Pate, johon jostain kohtalon oikusta törmäilin nyt vähän väliä, seuraili myös Kalevan kisoja. Tosin aivan erilaisella perspektiivillä kuin minä. Tuli sitä minulle oikein kotiovelle esittelemään, kännissä tietty.

-"Jumalavita oli kuule komeita naaraita telsussa äsken", Pate aloitti ja heilui ovensuussa repaleisen oloisena, yllään vain virttynyt harmaa t-paita ja vihreät verkkarit, joiden kuminauha tuntui katkenneen, ja Pate piti niitä ylhäällä toisella kädellään. Toisessa kädessä hänellä oli yllättäen olutpullo.

-"Niinkö? Siis missä?" kysyin, vaikka tiesinkin, mitä Pate tarkoitti.

-"No, telkkarissa höhlä. Etkö sä kato Kalevan kisoja?"

-"En mä katsele juurikaan telkkaria, läppäriltä olen katsellut jotain...".

-"Et kato telkkaria? Mikä helvetti sua oikein vaivaa?", Pate ihmetteli.

-"Sä olet kännissä taas...".

-"No niin olenkin, mitä sitten? Mutta oli ne kuule komeita, ne naiskuulantyöntäjät...".

-"Naiskuulantyöntäjät? Meillä on kuule näköjään ihan eri käsitys, mitä nais -komeus tarkoittaa".

-"Saattaa olla", Pate myönteli.

Päätin pistää omiani. Heitellä kusta kiukaalle. Ärsytyskynnykseni yli oli taas astuttu, ja työntekoani häiritty, vain ja ainoastaan, koska Patella oli maaninen vaihe menossa. 

-"Paljon ne työnsi?" kysyin.

-"En minä tiedä...tai...kuustoista ja jotain", Pate sanoi.

-"Minä olen aktiiviaikoinani kuule pökännyt 22.14. Kalevan kisoissa, Turussa 1984. Tosin jäin hopealle, Pentti Kahman kahmiessa kultaa, Euroopan ennätyksellä 22.16. Ajattele, hävisin kahdella sentillä...Olin silloin salskea nuorukainen, voimieni tunnossa, mutta Pentti nyt vaan oli parempi", valehtelin.

Pate tuijotteli minua epäuskoisena. Varmaan mietti, että uskoako, vaiko ei. Pate oli tosin jo selkeästi  kasvanut henkisesti naapuruussuhteemme aikana. Se näki nykyään jo minun naamani asennosta, milloin vedätin sitä. Vaikka ei aina.

-"Vitut ole. Oletko muka? Et helvetissä ole. Jätkä puhuu skeidaa...".

-"Mene vaikka tarkistamaan. Kyllä olen. Tosin kiekossa olin vieläkin parempi...aktiiviaikoinani...".

Pate tuijotteli minua taas hetken, puntaroiden vaihtoehtoja, mutta lähti sitten heippaa sanomatta yläkertaan, itsekseen mutisten, persevako vihreiden verkkareiden kauluksesta vilkkuen:

-"Vai oikein aktiiviaikoinaan? Onkohan tuo ollut koskaan edes passiivinen? Perkele, kun...".

Viikko tämän kohtaamisen jälkeen menin sitten Jorvin sairaalaan, Patea katsomaan. Vein hänelle kossupullon, häviämästäni vedosta. Olimme nimittäin lyöneet edellisenä päivänä vetoa, että kykeneekö Pate kiipeämään etupihalla olleeseen isoon lehmukseen, alta minuutin. Oli se kyennyt, mutta tulla humpsahtanut sieltä rajusti alas, nokkosten sekaan. Nyt oli miehellä jalka poikki ja nokkosen polttamia, punaisia nirhamia, joka puolella kehoa.

Tiedän kyllä mikä meidät tuollaiseen vedonlyöntiin motivoi. Paten känni -ääliyys ja minun ärsyyntyminen. Siinä ne elementit. 

Pate sanoi useaan kertaan, että kaikki oli minun syytäni. En kieltänyt asiaa.

-"Mitä sinäkin, aikuinen mies, olet koko ajan usuttamassa minua joka paikkaan", Pate valitteli, kun pääsin osastolle,  Paten vuoteen viereen.

-"Et sinä voi kaikesta aina minua syyttää. Hyppäätkö sinä paviaani kaivoonkin, jos minä käsken?"

-"Älä hauku minua paviaaniksi".

-"No, aika huono olet paviaaniksikin. Tulit nimittäin aikamoisella ryminällä alas sieltä puusta. ja korkealta...".

-"Se oksa oli kuule liukas...".

Hetken taas siinä tuijottelimme toisiamme kilpaa, kunnes myönnyin, otin kossupullon repustani ja annoin sen Patelle.

-"No tossa on pullos. Juot sen sitten hoitajilta salaa. Koskas pääset pois?"

-"En minä tiedä, saatana. Ehkä huomenna, ehkä ylihuomenna...ne leikkaa ton jalan...", Pate valitteli ja otti saman tien pitkä huikan taskulämpimästä Koskenkorvasta, hoitajista sen kummemmin välittämättä.

Ei meitä todellakaan korona elokuussa 2020 piinannut.

Elämä piinasi.



 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 20 Olen nyt kaksi päivää seuraillut ikkunasta meidän taloyhtiön huoltomiestä, jolla näyttää näin syksyisin olevan kamala himo puhallella puusta pudonneita lehtiä paikasta toiseen. Eilen hän lehti -puhalteli etupihan vaahtera -puusta pudonneita lehtiä, pieniin kasoihin, ja tänään taas niitä samoja lehtiä, joita öinen tuuli oli levitellyt pitkin pihaa. Sen verran minua huvitti tämän huoltomiehen toiminta, etten malttanut olla hänelle sanomatta, kun tulin kaupoilta: -"Moi. Kattelin eilen ikkunasta sun touhuja. Kiva lehtipuhallin sulla, mutta tajuathan sä, että toi on ihan turhaa hommaa? Puhaltelet niitä lehtiä pitkin pihaa, edestakaisin, päivästä toiseen. Tekisit sinäkin jotain järkeviä töitä palkkasi etten. Kuten esimerkiksi vaihtaisit ton meidän rapun hissin lampun, joka on ollut sammuneena jo viikon. Tai veistelisit eukolles vaikka luudan". Huoltomies sydämistyi, jostain kumman syystä, ja lähti minua sillä lehtipuhaltimella takaa-ajamaan. Näin hänen ilmeestään, että nyt ...
Lue lisää

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 17 Pariisissa vietetyn viikon jälkeen, minä palasin jälleen työn pariin, arkisiin askareisiin. Oli paljon kirjoitettavaa ja olin jälleen virtaa täynnä. Koronarajoituksetkaan eivät nyt, näin heinäkuun lopulla 2020 paljon rajoittaneet. Tosin, nämä kirjoittamishommathan ovat aina olleet niin sanottuja etätöitä, ei niitä siis porukassa tehdä, vaan aina yksin, omien ajatusten kanssa. Että sikäli. Menin yhtenä aamuna, vaihtelun vuoksi, työskentelemään Pikkulaivan kirjastoon, josta olin varannut työtilan pariksi tunniksi. En ollenkaan yllättynyt, että törmäsin yläkerran naapuri Pateen, mutta se yllätti, että näin hänet kirjastossa. En tiennyt Patea kirjaston käyttäjäksi. Tosin, ei hän nytkään mitään lukenut, kuunteli musiikkia kuulokkeet päässä ja pläräili CD-hyllykköä. Metrien päähän kuului, että siinä sitä taas Popedaa kuunneltiin. Tuskin hän koskaan mitään muuta edes kuunteli.  Minuun iski pieni piru. Kävin kämmenellä kopauttamassa Patea takaraivoon. Litsahtava läsäys vain ku...
Lue lisää

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 19. Palaan taas, parin kuukauden tauon jälkeen, syksyyn 2020, jolloin maa eli edelleen kaikin puolin poikkeuksellisia oloja.  Korona oli kaikilla vielä mielessä, ei kesä sitä poistanut. Kasvomaskit, ihmisten yrmeä ilme, jos meni liian lähelle, ja karu kyräily muutenkin, olivat siitä vahvoja merkkejä. Ei ihmisten mieliä noin vain vakautettu, vaikka itse tauti oli suvantovaiheessa. Media rummutti silti koko ajan kauhukuvia ja  kaikenlaisia, älyttömiäkin varautumiskeinoja, ihan elokuvista opittuun malliin. Rokotuksia valmisteltiin ja suunniteltiin, ja joku esitti jo ensimmäisen idun sellaisestakin valvontakeinosta, kuin koronapassi.  Koulut alkoivat elokuussa ihan normaalisti, mikä oli erinomainen asia, olihan keväinen eristäytyminen kaikilla hyvässä muistissa. Eikä se muisto suinkaan ollut positiivinen. Lapset ja nuoret pääsivät toistensa seuraan, piinaamaan opetusministeri, sosialisti Li Anderssonin pomottamia opettajia. Minä en näistä piitannut edelleenkään tuon...
Lue lisää