Naapuritarinoita koronan aikaan

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 11. Kesäkuun 7. päivä, 2020, oli sunnuntai ja heti aamusta sellainen tunnelma, että päivästä tulisi kaunis, lämmin ja hyväntahtoinen. Kävin parvekkeella asian varmistamassa heti herättyäni. Tiirailin taivaalle, joka kuulsi syvän sinisenä, mutta jossa oli jo vaaleamman sinisen sävyjä, siellä, mistä aurinko oli päättänyt tänä aamuna kierähtää päivää valaisemaan. Pilviä oli vain muutama ja nekin vain haituvia, sävyisiä riekaleita, tuuheammista poutapilvistä. Joka puolella oli hiljaista, mitä nyt muutama keväisestä parinmuodostuksesta myöhästynyttä talitiaista tytytteli lähikoivun oksilla. Taloyhtiömme suorastaan humisi hiljaisuutta. Ei edes yläkerran naapuri Pate ollut hereillä, vaikka eilen illalla oli taas Popeda soinut ja "Pitkä, kuuma kesä" oli koko ajan. Koin näin aamutuimaan jonkinlaisen euforian, aamukahvia juodessa ja sämpylää syödessä. Tällaista sen asuminen ja elämisen pitäisi olla, eikä sellaista jokapäiväistä hulluutta ja huutoa. ...

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 10. Koin kesän 2020 alkamisen varsin positiivisena. Vaikka minulle oli langetettu korona -karanteeni, alakerran naapuri Chen korona -tartunnan takia, en vaipunut epätoivoon, enkä antanut sen vaikuttaa valoisaan luonteeseeni. (Heh). Minulle oikein soitettiin jostain terveysvirastosta, tai vain terveysasemalta, en ole varma, en saanut soittaneen sairaanhoitajan statuksesta selvää, ja kerrottiin minua koskevasta kahden viikon karanteenista, koska Chenillä oli tartunta ja olimme olleet tekemisissä, koska Chen oli sanonut niin. Yläkerran Patesta Chen ei ollut puhunut mitään, vaikka varmasti olivat olleet kosketuksissa toisiinsa. Mietinkin, että Cheniltä oli tätä asian haaraa kysyttävä, heti kun hänen korona -viruksensa hellittäisi otteensa. Sinne ei ollut nyt menemistä. Chen oli täysin eristäytynyt. Kun kysyin terveysviranomaiselta, että miten karanteeniani valvottaisiin, puhelimen toisessa päässä ensin naurahdettiin, koska se on hallitsematon primit...

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 9. Kesä 2020 tuli niin sanotusti keikkuen. Uimahallit avasivat ovensa, museoihin pääsi taas, jos sellaisissa tykkäsi käydä, ja ravintoloihinkin pääsi nauttimaan taas virvokkeita. Minäkin suunnittelin keikkuvani jossain vaiheessa terassille, kun sopivan lämmin päivä ilmaantuisi. Kaikki tuntui jotenkin normalisoituvan, vaikka takaraivossa kaihersi, että "kyllä tämä väliaikaista vaan taitaa olla". Meidän taloyhtiössä, Espoon Kivenlahdessa, ei voinut sanaa "normaali", kyllä käyttää. Tuntui kun pari jantteria (alakerran Chen ja yläkerran Pate) olisivat muuttuneet yhä hullumpaan suuntaan, jos se nyt ylipäätään oli edes mahdollista.  Eräänä aamuna, taisi olla ihan toukokuun loppua, suunnittelin rantsulle lähtöä. Aurinko möllötteli taivaalla, ei pilvenhattaraakaan missään, ja lämpötila huiteli kahdenkymmenen tienoilla. Pakkasin jo reppuun pyyhettä, uimahousua ja aurinkorasvaa, kun yläkerrassa meno muuttui jo niin häiritseväksi, että siih...

 NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN Osa 8 Tein etätöitä kotona. Se oli myös monen muunkin kohtalona, tai siunauksena, koronakeväänä 2020. Minulle se oli aivan normaalia, muinakin aikoina. Kirjoittamiset tehdään aina yksin, etänä. Jotkut tosin jäivät etätöihin pelkästään laiskuuttaan ja omasta halusta, jotkut vain pakosta. Korona -virus ei antanut armoa, eikä hallitus, vaan teki meistä melkein kaikista etäilijöitä. Koululaisia minun kävi sääliksi. Koulut nimittäin kanssa toimivat nyt näinä rajoitusten aikoina etänä.  Lapsuus ja nuoruus ovat sellaista aikaa, jolloin sosiaalinen elämä muokkaantuu uomiinsa, eikä sellainen tee lapsille hyvää, että joutuu olemaan eristyksissä. Paitsi sellaiselle, jonka tulevaisuuteen kuuluu vankilaelämä. Heillehän tämä tällainen on tietysti hyvää harjoittelua. Onneksi heitä kuitenkin on minimaalisesti.  Muutoinhan eristäytyminen ja rajoitukset ovat nuorille sieluille myrkkyä. Sanoinkin monelle, kenen kanssa asiasta puhuin, turvaväleillä tietty, et...