NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

Osa 1

Muutin Espoon Kivenlahteen tammikuun alussa 2020, nelikerroksiseen taloon. Jätin Vantaan ja Korson taakseni hyvin mielin. Siellä oli minulle aivan liian ahdasta elää ja yrittää. Tarvitsin tilaa ja merenrantaa.

Korona saapui Kiinasta Eurooppaan helmikuussa, ja sitten pikaisesti myös tänne meille Suomeen.

Minulle se tarkoitti elinpiirin kapenemista entisestään, muuton lisäksi. Kirjastoja suljettiin, uimahallit pantiin säppiin, ja ravintolat myös, vaikka en niissä juuri käynytkään. Ja koska minnekään ei oikein voinut enää mennä, ainakaan ilman maskia, päätin tutustua uuden taloni asukkaisiin. Tavallaan tämä tapahtui vahingossa, sattumien ja yllättävien kohtaamisten kautta, mutta nopeasti tajusin sen henkireiäkseni, kaikkien kieltojen ja säännöstelyiden ilmapiirissä.

Eräänä iltana päätin käydä pyörääni, vanhaa harmaata Nishikiäni tervehtimässä. Mennessäni pyöräkellariin, yllätin kaksi talossamme asuvaa nuorta miestä, ties minkälaisissa puuhissa. Säikytin heidät, huutamalla kovaan ääneen, niin, että koko kellari kaikui:

-"MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUU?"

En tosiaan tiennyt, mitä kaverukset kellarissa suorittivat, mutta näinä tulehtuneina korona -aikoina mikään ei enää minua kummastuttanut. Kunhan vain reagoin, puolitosissani, mahdollisimman väkevästi. Sen kerkesin nähdä, että kaulailivat, eikä muu sitten varmaan minulle kuulunutkaan.

Kaverukset katselivat minua kauhusta pyöreillä silmillään, eikä nopeaa toipumista ollut näköpiirissä, kun näkivät pitkulaisen esineen kädessäni. Oikeastaan päinvastoin. Panikoituivat siitä vain lisää. Rupesivat huutamaan, kuin hyeenat suuren urosleijonan hyökätessä. Tosin englannin -kielellä. Sen sain siitä kiljumisesta selvää, että kysyivät minulta tarkoitusta kädessäni olevalle pampulle. Että mitä olin ajatellut sillä tehdä? Ihmettelin siinä, että mille helvetin pampulle? Ja kun lähestyin kavereita, olivat suinpäin lähdössä karkuun. Ja kun parahiksi valot kellarissa sammuivat, tuli pilkkopimeää, ja minäkin äidyin vielä huutamaan, meinasivat kaverukset saada paskahalvauksen. Ainakin niin siitä kiljumisesta päättelin.

Painoin sitten kytkimestä valot takaisin päälle. Nyt kaverukset olivat kietoutuneet toisiinsa kuin hernekasvit. Rupesin nauramaan. Oli se niin hullunkurisen näköistä. Sain heidät kyllä sitten rauhoittumaan, kun näytin kädessäni ollutta esinettä.

-"Ei tämä ole kuin polkupyörän pumppu. Tulin pumppaamaan ilmaan vanhan Nishikini renkaisiin. Mitä te nyt tuolla lailla kiljutte? Ja mitä te oikein teette täällä kellarissa?" kyselin.

-"Me korjaamme pyöriämme. Myös siis. Miksi sinä säikyttelet meitä tuolla lailla?"

En vastannut kavereiden uteluihin, kohauttelin vain olkapäitäni ja menin vanhan sotaratsuni, harmaan Nishikin luo. Ryhdyin pumppaamaan ilmaa sen talven aikana tyhjentyneisiin renkaisiin, kaverusten tuijotellessa minua tiiviisti. Juttelin pyörälleni rauhoittavasti, ja kannustavasti taputtelin sen satulaa. Pyörittelin renkaita ja kerroin sille rasvaani kyllä navat, ennen ensilenkille lähtöä. Kaverukset jatkoivat tuijotteluani, silmät ja suu apposen avoimina. Hämmentyneinä.

-"Kyllä me kohta päästään ajelulle. Kunhan kelit vielä vähän lämpenevät. Malta vielä vähän", puhelin.

Hetken siinä tosiaan sitten tuijoteltiin toisiamme, minä ja kaverukset Australian rannikolta, kunnes tokaisin:

-"Se tykkää kun sille juttelee...".

Lähdin kellarista. Tunsin kaverusten katseet lapaluissani.

Huomenna hallitus sulkee rajat ja eristää Uudenmaan muusta Suomesta. Korona kurittaa meitä kaikkia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 20 Olen nyt kaksi päivää seuraillut ikkunasta meidän taloyhtiön huoltomiestä, jolla näyttää näin syksyisin olevan kamala himo puhallella puusta pudonneita lehtiä paikasta toiseen. Eilen hän lehti -puhalteli etupihan vaahtera -puusta pudonneita lehtiä, pieniin kasoihin, ja tänään taas niitä samoja lehtiä, joita öinen tuuli oli levitellyt pitkin pihaa. Sen verran minua huvitti tämän huoltomiehen toiminta, etten malttanut olla hänelle sanomatta, kun tulin kaupoilta: -"Moi. Kattelin eilen ikkunasta sun touhuja. Kiva lehtipuhallin sulla, mutta tajuathan sä, että toi on ihan turhaa hommaa? Puhaltelet niitä lehtiä pitkin pihaa, edestakaisin, päivästä toiseen. Tekisit sinäkin jotain järkeviä töitä palkkasi etten. Kuten esimerkiksi vaihtaisit ton meidän rapun hissin lampun, joka on ollut sammuneena jo viikon. Tai veistelisit eukolles vaikka luudan". Huoltomies sydämistyi, jostain kumman syystä, ja lähti minua sillä lehtipuhaltimella takaa-ajamaan. Näin hänen ilmeestään, että nyt ...
Lue lisää

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 17 Pariisissa vietetyn viikon jälkeen, minä palasin jälleen työn pariin, arkisiin askareisiin. Oli paljon kirjoitettavaa ja olin jälleen virtaa täynnä. Koronarajoituksetkaan eivät nyt, näin heinäkuun lopulla 2020 paljon rajoittaneet. Tosin, nämä kirjoittamishommathan ovat aina olleet niin sanottuja etätöitä, ei niitä siis porukassa tehdä, vaan aina yksin, omien ajatusten kanssa. Että sikäli. Menin yhtenä aamuna, vaihtelun vuoksi, työskentelemään Pikkulaivan kirjastoon, josta olin varannut työtilan pariksi tunniksi. En ollenkaan yllättynyt, että törmäsin yläkerran naapuri Pateen, mutta se yllätti, että näin hänet kirjastossa. En tiennyt Patea kirjaston käyttäjäksi. Tosin, ei hän nytkään mitään lukenut, kuunteli musiikkia kuulokkeet päässä ja pläräili CD-hyllykköä. Metrien päähän kuului, että siinä sitä taas Popedaa kuunneltiin. Tuskin hän koskaan mitään muuta edes kuunteli.  Minuun iski pieni piru. Kävin kämmenellä kopauttamassa Patea takaraivoon. Litsahtava läsäys vain ku...
Lue lisää

NAAPURITARINOITA KORONAN AIKAAN

 Osa 19. Palaan taas, parin kuukauden tauon jälkeen, syksyyn 2020, jolloin maa eli edelleen kaikin puolin poikkeuksellisia oloja.  Korona oli kaikilla vielä mielessä, ei kesä sitä poistanut. Kasvomaskit, ihmisten yrmeä ilme, jos meni liian lähelle, ja karu kyräily muutenkin, olivat siitä vahvoja merkkejä. Ei ihmisten mieliä noin vain vakautettu, vaikka itse tauti oli suvantovaiheessa. Media rummutti silti koko ajan kauhukuvia ja  kaikenlaisia, älyttömiäkin varautumiskeinoja, ihan elokuvista opittuun malliin. Rokotuksia valmisteltiin ja suunniteltiin, ja joku esitti jo ensimmäisen idun sellaisestakin valvontakeinosta, kuin koronapassi.  Koulut alkoivat elokuussa ihan normaalisti, mikä oli erinomainen asia, olihan keväinen eristäytyminen kaikilla hyvässä muistissa. Eikä se muisto suinkaan ollut positiivinen. Lapset ja nuoret pääsivät toistensa seuraan, piinaamaan opetusministeri, sosialisti Li Anderssonin pomottamia opettajia. Minä en näistä piitannut edelleenkään tuon...
Lue lisää