Naapuritarinoita koronan aikaan

 Osa 15 Heinäkuu 2020 oli minulle loma-aikaa. Pidin taukoa kirjoittamisessa, keskityin kirjojen lukemiseen ja lomailemiseen. En olisi voinut ikävämpää aikaa lomalleni valita. Tuntui, että jatkuvasti satoi tai sitten pilvet täyttivät muuten vain taivaan. Aurinkoa ei näkynyt juuri ollenkaan. Mietin ulkomaille lähtöä.  Ryhdyin tutkimaan kohteita Euroopasta. Korona -virus -tilanne oli Suomessa heinäkuussa hyvä, tautia ei juurikaan esiintynyt, mutta tuntui, että muualla maailmassa oltiin vielä sen pauloissa. Eikä minua huvittanut astmaatikkona viettää lomaani maski kasvoilla. Jätin ulkomaille matkustamisen mietintäasteelle.  Pinosin työpöydälleni tusinan verran kirjoja, jotka päätin lomani aikana lukea. Läppärin laitoin kaappiin. Yhtenä iltapäivänä kävelin sateenvarjon alla Espoonlahden Lidliin kauppareissulle. Taivas oli purppuraisen harmaa ja tiedossa oli koko päiväksi sateita. Tihutti vettä ja kaikkia tuntui vituttavan, paitsi jostain syystä minua. Viheltelin mennessäni, ei...

 Osa 14. Juhannuksen 2020 minä vietin ihan itsekseni, vieläpä vapaaehtoisesti. Monena juhannuksena olin ollut kavereiden kanssa mökkiolosuhteissa, lähinnä viinaa juomassa, mutta nyt juhannustelin yksin. Ei minulla sinänsä mitään juhlan tuntua, tai juhlimisen himoa ollut. Mutta koska ravintolat saivat nyt jo olla auki, kävin terassilla, oikein isolla kirkolla, Helsingissä, juomassa pari lonkeroa. Siinä minun juhlimiset. Ja rauhassa sai olla, näin vain muutaman ihmisen liikenteessä. Mietin siinä terassilla istuessani, että missähän se alakerran naapurini Chen oikein vaikutti nykyään, kun ei miestä ollut näkynyt pitkään aikaan. Mietin myös yläkerran naapuriani Patea, jonka kanssa minulla oli aivan selvästi jonkinlainen sotatilanne päällä. Rintamalinjat olivat alkaneet vasta muotoutumaan, mutta selkeästi ne olivat jo olemassa. Kostonkierre niin sanoakseni. Pate oli saanut Mitsubitsinsä korjattua (kts aikaisemmat osat), tai oikeammin korjautettua, koska eihän Pate mitään enää korjaillut...

 Osa 13 Saunoimme siis yläkerran naapuri Paten kanssa (kts osa 12!). Olimme päässet jo löylyjen puolelle, muutaman kiusallisen vaatteiden riisumisminuutin jälkeen. Istuimme lauteilla rinnakkain, kaljapullot hyppysissä ja ähkittiin, aina kun heitin vettä kiukaan kuumille kiville. Pyyhkäiltiin ensihikeä otsalta ja juotiin kaljaa. Minä rauhallisesti huikkaa ottaen ja Pate imien kaljapulloa kuin simo hilloa. Katsoin löylyhuoneen mittaria. Se näytti 80 astetta. Tosin se näytti aina sitä samaa. Oli näyttänyt jo muutaman vuoden. Tuskin se edes toimi. Mietin puheenaiheita. Että mistä ikään kuin aloittaisin tämän rauhamme rakentamisen, Paten kanssa. Myöntää täytyy, että meillä oli kyllä ollut heti alusta asti paljon tiheitä tilanteita. Yskäisin. -"Mehän ollaan jo silleen esitelty itsemme, vaikkakin hätäisesti, silloin siellä talkoo -päivänä. Muistatko?" Pate vilkaisi minua. Mietti taatusti, että vittuilinko sen juomisesta ja muistamattomuudesta. Näki vilpittömät kasvoni, joiden ilmeen...