Naapuritarinoita koronan aikaan

 Osa 18. Elokuun puolivälissä 2020 järjestettiin yleisurheilu Kalevan Kisat, joita seurailin läppäriltä, lähinnä jälkikäteen, työnteon ohessa. Entisenä harrastajana, lajit kiinnosti.  Onneksi koronasta ei ollut nyt näiden kisojen pysäyttäjäksi. Yläkerran naapurini Pate, johon jostain kohtalon oikusta törmäilin nyt vähän väliä, seuraili myös Kalevan kisoja. Tosin aivan erilaisella perspektiivillä kuin minä. Tuli sitä minulle oikein kotiovelle esittelemään, kännissä tietty. -"Jumalavita oli kuule komeita naaraita telsussa äsken", Pate aloitti ja heilui ovensuussa repaleisen oloisena, yllään vain virttynyt harmaa t-paita ja vihreät verkkarit, joiden kuminauha tuntui katkenneen, ja Pate piti niitä ylhäällä toisella kädellään. Toisessa kädessä hänellä oli yllättäen olutpullo. -"Niinkö? Siis missä?" kysyin, vaikka tiesinkin, mitä Pate tarkoitti. -"No, telkkarissa höhlä. Etkö sä kato Kalevan kisoja?" -"En mä katsele juurikaan telkkaria, läppäriltä olen katse...

 Osa 17 Pariisissa vietetyn viikon jälkeen, minä palasin jälleen työn pariin, arkisiin askareisiin. Oli paljon kirjoitettavaa ja olin jälleen virtaa täynnä. Koronarajoituksetkaan eivät nyt, näin heinäkuun lopulla 2020 paljon rajoittaneet. Tosin, nämä kirjoittamishommathan ovat aina olleet niin sanottuja etätöitä, ei niitä siis porukassa tehdä, vaan aina yksin, omien ajatusten kanssa. Että sikäli. Menin yhtenä aamuna, vaihtelun vuoksi, työskentelemään Pikkulaivan kirjastoon, josta olin varannut työtilan pariksi tunniksi. En ollenkaan yllättynyt, että törmäsin yläkerran naapuri Pateen, mutta se yllätti, että näin hänet kirjastossa. En tiennyt Patea kirjaston käyttäjäksi. Tosin, ei hän nytkään mitään lukenut, kuunteli musiikkia kuulokkeet päässä ja pläräili CD-hyllykköä. Metrien päähän kuului, että siinä sitä taas Popedaa kuunneltiin. Tuskin hän koskaan mitään muuta edes kuunteli.  Minuun iski pieni piru. Kävin kämmenellä kopauttamassa Patea takaraivoon. Litsahtava läsäys vain ku...