Naapuritarinoita koronan aikaan

Osa 2. Vilustutin itseni, juoksemalla kaverini Pipopään kanssa ravintolaillan päätteeksi munasillaan pitkin Kivenlahden katuja. Humalapäissämme tietenkin. Pipopää oli tullut Korsosta asti minua katsomaan, joten vähän riehaannuimme. Krapulan lisäksi siis minuun iski siis flunssa. Korona se ei ollut, se testattiin. Pipopää teki minulle kuulemma mielellään koronatestin, pitkällä tikulla, ennen kotiin lähtemistään. Ihmettelin siinä, että miksi Pipopää ei sairastunut, vaikka oli samalla lailla riehaantunut. Pipopää selitti olevansa paljon kauempana kuolemaa, ikänsä puolesta, kuin minä.  -"Ja minuun ei tuollaiset naurettavat pöpöt tartu muutenkaan ollenkaan", Pipopää jatkoi selvitystään. Naureskelin Pipopään uhoamisille ja muistutin, että ei ehkä kannattaisi olla niin ylpeä, se voisi kostautua. Nyt oli liikkeellä paljon jymäkämpiäkin tauteja, kuin tämä flunssa. Ei Pipopää siihen kuin tuhahdellut vaan. Vietin seuraavat viisi päivää kotioloissa, yskien, räkien ja vähän kuumeillen, mi...

Osa 1 Muutin Espoon Kivenlahteen tammikuun alussa 2020, nelikerroksiseen taloon. Jätin Vantaan ja Korson taakseni hyvin mielin. Siellä oli minulle aivan liian ahdasta elää ja yrittää. Tarvitsin tilaa ja merenrantaa. Korona saapui Kiinasta Eurooppaan helmikuussa, ja sitten pikaisesti myös tänne meille Suomeen. Minulle se tarkoitti elinpiirin kapenemista entisestään, muuton lisäksi. Kirjastoja suljettiin, uimahallit pantiin säppiin, ja ravintolat myös, vaikka en niissä juuri käynytkään. Ja koska minnekään ei oikein voinut enää mennä, ainakaan ilman maskia, päätin tutustua uuden taloni asukkaisiin. Tavallaan tämä tapahtui vahingossa, sattumien ja yllättävien kohtaamisten kautta, mutta nopeasti tajusin sen henkireiäkseni, kaikkien kieltojen ja säännöstelyiden ilmapiirissä. Eräänä iltana päätin käydä pyörääni, vanhaa harmaata Nishikiäni tervehtimässä. Mennessäni pyöräkellariin, yllätin kaksi talossamme asuvaa nuorta miestä, ties minkälaisissa puuhissa. Säikytin heidät, huutamalla kovaan ään...