Naapuritarinoita koronan aikaan

 Osa 16. Lähdin viikoksi Pariisiin. Osaksi lomailemaan, lukemaan kirjoja ja pöljäilemään turistina, osaksi pakoon Suomen sadekelejä ja yläkerran naapuri Patea. Pariisi oli minulle tuttu kaupunki, olin vieraillut siellä ennenkin. Eiffel -tornit, kirkot ja kadut olivat jo aika tuttuja. Minä pidän Pariisista. Sen kaupunkikuvasta ja elämäntavasta. Sen viineistä ja ruuista. Välittömyydestä ja eurooppalaisuudesta. Siksi sinne palaan aina vaan uudelleen. Lento kesti kaikkine krumeluureineen vain kolmisen tuntia, eli suunnilleen saman, jos olisi ajanut autolla Jyväskylään. Eurooppa on siis lähellä. Lentäen pitkäkin matka joutui. Jo lentokoneessa sain tunteen, että tämä matka tulisi olemaan hyvä juttu, lähinnä päälleni. Mukanani oli kolme kirjaa ja tarkoitus oli kuljeskella Pariisissa turistin lailla, pysähdellä puistoissa ja lueskella ja rentoutua. Näin teinkin. Tarkoitus oli myös käydä joka ilta syömässä, aina eri paikassa ja aina erilaista ruokaa ja juoda erilaisia viinejä. Näin teinkin....